Kiiminkijoen Natura-alue - Oulun Vesi - Oulun kaupunki

KIIMINKIJOEN NATURA-ALUE

Kiiminkijoen pääuoman pituus on noin 170 km ja joessa on 70 koskea. Kiiminkijoki on suosittu virkistys- ja kalastuspaikka.

Kiiminkijoki on arvokas, koska se on harvoja jäljellä olevia suhteellisen luonnontilaisia jokia. Joki on myös maisemallisesti arvokas koskineen, vyörytörmineen ja kalliorantoineen. Natura-alueena se on arvokas pääasiassa juuri luonnontilaisen jokireitin ja alueella sijaitsevien pikkujokien ja purojen vuoksi. (Ympäristö.fi)
 
Kiiminkijoki on suojeltu koskiensuojelulailla ja se kuuluu erityistä suojelua vaativiin vesistöihin. Vesistö ulottuu laajalle alueelle Oulun, Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa.

Alueesta on tehty kattava Natura-arviointi.

 

Alueen luonne

Kiiminkijoen Natura-alue sijaitsee Oulun, Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa. Korkeusero merenpinnan ja joen alkukohdan välillä on 151 metriä. Valuma-alueen koko on 3 845 km2 ja järvisyys 3,4 %. ​

Näyttävimmät kosket ovat Kalliuskoski (Puolanka), Kurimonkoski (Utajärvi) ja Koitelinkoski (Kiiminki). 

Kiiminkijoki on edustava luonnontilainen Fennoskandian jokireitti, jonka pääuoma ja suurin sivu-uoma Nuorittajoki edustavat suuria turvemaan jokia. Vesistöalueen järvet ovat tyypiltään pääosin humuksisia ja matalia. Vähäisestä järvisyydestä ja vesistön kapeudesta johtuen virtaaman vaihtelut ovat suuria.

Valuma-alue on suhteellisen harvaan asuttua maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Järviä on kuivatettu maatalouden tarpeisiin. Metsäojitusten yhteydessä on laskettu lampien vedenpintoja.

 

Kiiminkijoen Natura-alueen kartta

Kiiminkijoen vesistö ulottuu laajalle alueelle Oulun, Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa.

 

Maankäyttö on muokannut aluetta

Valuma-alueen pinta-alasta 30 % on ojitettu. Ojituksia on tehty pääasiassa metsätalouden tarpeita varten ja ne  ovat muuttaneet voimakkaasti purojen luonnontilaa.
 
Luonnontilaa on menetetty myös uiton vuoksi. Vuosina 1984-1986 Kiiminkijoen valuma-alueella tehtiin kunnostustoimenpiteitä, jolloin uittoa varten peratut pääuoman kosket entisöitiin ja eräiden järvien pintoja nostettiin. Joen kunnostuksen yhteydessä koskipinta-ala lisääntyi noin 10 hehtaaria, mikä on lisännyt lohikalojen poikastuotantoalueiden määrää.

Kiiminkijoki on luonnostaan hyvin ruskeavetinen, mikä aiheutuu korkeasta humuspitoisuudesta. Humusta kulkeutuu valuma-alueen soilta sekä metsäojitus- ja turvetuotantoalueilta. Kiintoainesta on joessa ajoittain runsaasti.

 

Nuorittajoen kuva

Nuorittajoki on Kiiminkojoen suurin sivu-uoma.

 

Kalastuksella suuri virkistysarvo

Kiiminkijoki on kalastoltaan merkittävä, mm. lohi, taimen, harjus ja siika kuuluvat lajistoon. Merestä nousee vaelluskaloja, kuten ankeriasta ja meritaimenta. Rapukanta on kärsinyt rapurutosta, minkä seurauksena jäljellä on enää paikallisia pieniä rapukantoja joen latvapuroissa ja Nuorittajoen latvoilla.

Kiiminkijoen pääuoman vedenlaadun on todettu olevan juuri ja juuri riittävä lohikaloille. Veden laatu on kuitenkin ajoittain lähellä kriittisiä rajoja happamuuden ja humuskuormituksen suhteen.

Kiiminkijoella on merkitystä vaelluskaloille ja joillekin uhanalaisille kalalajeille. Luonnontilaisina säilyneet latvapurot Puolangalla ovat Kiiminkijoen viimeisiä alkuperäisen purotaimenen vahvoja esiintymisalueita. Jänisjoki ja Heinijoki ovat merkittävimpiä tammukkapuroja. Vaellussiika, harjus ja nahkiainen edustavat alkuperäistä kantaa Kiiminkijoella. Jokivesistö on kalataloudellisesti arvokas, ja sillä on nykyään hyvin suuri virkistyskäyttöarvo. Tavoitteena on vaelluskantojen elvytys ja suojelu.

Lue lisää Kiiminkijoesta pohjavesihankkeen Natura-arvioinnista.